Ruokabloggaajan arkipäivä

Liemessä-ruokablogin Jenni haastoi ruokabloggaajat epäonnistumaan ja samaa säestää HS:n Nyt-liitteen toimittaja: "Epäonnistu rohkeasti, ruokabloggaaja!". Samaisesta aiheesta luin viime kuun Trendi-lehdestä, jossa pohdittiin sitä, onko blogien esille tuoma maailman liian kiiltokuvamainen, kaunis ja söpö. Tottahan se on - omaankin blogiin päätyvät vain onnistuneimmat otokset. Todellisuudessa piirakan toinen reuna on vähän kärtsännyt, suurin osa sämpylöistä on epämuodostuneita möykkyjä ja keittiö on kuin pommi-iskun jäljiltä. Blogikuvissa lautaselle on kuitenkin poimittu ne täydellisen pyöreät sämpylät, kullanruskea piirakkapala ja kuvien taustalla näkyy ihanaa rekvisiittaa kauniista patalapuista värikkäisiin liinoihin ynnä muihin. Kaiken kruunaa esimerkiksi puolukkapiirakan ympärille heitellyt kokonaiset puolukat ja pöydälle siroteltu tomusokeri! Eihän kukaan tee niin tosi elämässä?!

Skorpionin keittiössä on jo valmiiksi arkisia reseptejä ja helppoja ohjeita, sillä tarkoitukseni on kannustaa lukijoita kokkaamaan ja leipomaan, vaikkei olisikaan entuudestaan kokenut ruoanlaittaja. Itse tehty kotiruoka ja omaleipomat herkut ovat vaan niin paljon parempia kuin kaupan eineslaatikot ja valmispullat. Ei blogien mielestäni tarvitse olla rumia, mutta on ihan aiheellista herätä kiiltokuvamaailman tavoittelusta arkirealismin keskelle. Useammin minunkin lautasella on arkena sillä samalla hyväksi todetulla reseptillä tehtyä makaronilaatikkoa kuin uutta aasialaista kanaruokaa ties kuinka monennella uudella reseptillä kokeiltuna, mutta tietenkään ei ole mieltä kirjoittaa joka viikko siitä samasta pastasta blogiin. Oma blogini toimii minulle myös reseptipankkina, innoittaa kokeilemaan uusia reseptejä ja hakemaan uusia makuyhdistelmiä entisten rinnalle. Houkuttelevat kuvat ja herkullisen näköisen annokset kuuluvat ruokablogeihin, mutta annos realismia on varmasti tervetullutta. Mietin, onko tämän epäonnistumiskeskustelun taustalla tarkoitus kurkistaa ruokabloggaajiien lautasille myös silloin, kun annoksia ei ole vartavasten aseteltu ja blogia varten kokattu? Säröttömän kuvan tavoittelu blogeissa on välillä ahdistavaa ja siksi tartuinkin mielelläni Liemessä-Jennin haasteeseen kertomaan totuudenmukaisesti yhdestä arkipäivästäni. Tässä tavallinen keskiviikkopäiväni kuvien kera :)

Aloitin aamuni kaurapuurolla. Aiemmin tein aina edellisenä iltana eväsleivät, jotka söin töissä aamukahvin kanssa. Metromatka töihin kului siis mahan kurniessa ja päätä särkiessä, joten nyt olen hakenut muutosta siihen. Kiireetön hetki puurolautasen edessä on tehtyt ihmeitä jaksamiselle :) Töissä minua puolestaan odotti alla näkyvä pölyinen näppäimistö ja alati kasvat paperipinot. Ei auttanut muuta kuin käydä töihin käsiksi.

 
Lounastauolla hain ruokaa läheisestä Subwaysta. Yleensä minulla on töissä eväänä edellisenä iltana tekemää ruokaa, mutta nyt sitä ei riittänyt töihin evääksi. Yritän sunnuntaisin käydä kaupassa ja suunnitella alkuviikon ruokia niin, että arkena pääsisi vähän helpommalla. Työpaikan lähellä sijaitsevat lounaspaikat on tullut koluttua ja useimmiten maistuu ihan omatekoinen kotiruoka. Tänään Alepasta tarttui mukaan vielä jugurtti sekä satsumia välipalaksi :)

Työpäivän jälkeen vaihdoimme päivän kuulumisia mieheni kanssa lämpimän aterian ääressä. Yhteinen iltaruoka perheen kesken on yksi isoimmista asioista, jonka olen vanhemmiltani oppinut. Sitä arvostan kovasti :) Iltaruoaksi lämmiteltiin vielä viimeiset sunnuntaina tehdyt lihapullat ja uunijuurekset. Tein niille extempore kastikkeen ruokakermasta, tomaattipyreestä, lihaliemikuutiosta, pippurista ja maizenasta. Tuli muuten hyvä kastike, vaikka aluksi näyttikin turhan tomaattiselta.

Keittiön siivoamisessa ja tiskaamisessa auttoi tietysti kissanpentumme Luna :)

Illalla käytiin vielä ruokakaupassa hakemassa täytettä jääkaappiin. Keräilin tarpeita tulevia leipomisia varten. Ajattelin tehdä ainakin yhtä ihanaa kuivakakkua, mutta siitä lisää lähiaikoina :) Muuten kärriin tuli ihan peruselintarvikkeita; maitoa, leipää, pastaa, lihoja jne. On muuten kauhea kinaaminen stadi vastaan savo, sanotaanko se kärri vai kärry :) Minusta se on ihan edottomasti kärri, mutta mies on täysin päinvastaista mieltä. Loppuilta vierähti haaveillessa tulevasta lomasta. Ehkä päästään rentoutumaan johonkin ihanaan kylpylään!! :)